VAPAUSSOTA 1918
Suomen kansallinen sotajoukko 1918
Vöyryn marssi
Suojeluskunnat Suomenmaassa
järjestystä vaatii,
kaikki ryssät maasta pois
ja alas punakaarti.
Hei! Saksanniemi, Jääkärjoukko,
Lapuan ja Härmän loukko,
Vöyri, Kauhava ja muut!
Jääkäreillä mukanaan
on menestys ja onni,
meikäläisten vyöllä riippuu
saksalainen pommi.
Hei! Saksanniemi jne.
Pikkuryssät Pietarissa
näkee pahaa unta,
Venäjä on rajamaa
ja Suomi valtakunta.
Hei! Saksanniemi jne.
Eespäin veikot pelko pois
ja rivakasti tahti,
suojeluskunnat Suomenmaan
on vapauden vahti.
Hei! Saksanniemi jne.
Yksi tunnetuimmista on eteläpohjalaisten suojeluskuntalaisten suosima Suojeluskunnat Suomenmaassa eli Vöyrin marssi. Laulu syntyi aivan sodan alussa, ja sillä oli monta sanoittajaa.
Kirjailija Ilmari Kianto laati Vapaussoturin valloituslaulun, jota laulettiin Kauan on kärsitty -laulun sävelellä. Se oli aikanaan varsin suosittu, sillä useimmat osasivat sen sävelen. Seuraavassa otteita:
Vapaussoturin valloituslaulu
Kauvan on kärsitty ryssien valtaa
Suomen kansan vapautta suojellessa.
:,: Ylös pojat Pohjanmaan!
Urhot kalliin Karjalan!
Jäämit ja Savon jussit rintamahan! :,:
Voittoja väkeviä saatu jo monta
Meillä on Valkoisessa Suomessa:
:,: Oulu olkoon omamme!
Vaasa varsin varmamme!
Viipuria vastahan nyt vierimme! :,:
Hannilan harjuilla pommit ne paukkuu!
Raudussa shrapnellit räiskähtelee!
:,: Ahvola se ankarin!
Suninmäki sankarin!
Pullilankin punikit viel’ rangaistaan! :,:
Kuolema korkea – sankarin palkka!
Urhojen haudoilla hurratahan.
:,: Ruumis saakoon haavan vaan!
Kuulat käykööt kulkuaan!
Sielu jääpi perinnöksi syntymämaan. :,:
Viaporin linnahan leijonalippu
Jukoliste, poijat, me nostetahan!
:,: Suomen voimat näytetään!
Keinot karskit käytetään!
Jääkäriveri tässä velvoittaa! :,:
Vilppulan urhojen muistolle
Kytösavun aukeilla mailla on kansa
mi aina on vaalinut vapauttansa.
Vannoivat näin pojat urheat siellä:
Orjuus pois, taikka menköön henki,
niinkuin mennyt on isienkin,
kunnia kuolla on vapauden tiellä.
Tää vala on murtumaton.
Se vala on koetettu puhtaana pitää:
painettu on päin inhaa itää,
kaikki, mi jaksoi kalpaa käyttää,
ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
orjuuden ies meitä koskaan ei paina.
Taistossa kuollen sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton.
Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Utsjoki, Häme, koko Karjalan puoli,
tuntevat mikä on Ilkan suku,
Laurilan työ, sekä Vilppulan vaihe,
lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kaunein luku.
Sankarit vaan, niin käy kuolemaan.
Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämä Vilppulan urhojen muistolle sai ensiesityksensä vasta vapaussodan jälkeisillä Lapuan päivillä 14. heinäkuuta 1918, mutta koska se on tunnetuimpia vapaussodasta tehtyjä marsseja, puoltaa se paikkaansa tässä yhteydessä.
Vapaussodan tunnetuimpiin valokuviin kuuluu kuva Lapuan Lauriloista, joita myös ”Lapuan lumiauraksi” kutsuttiin.
Kuva on otettu
Lapualla 1.3. 1918
Lapuan lumiaura
Kuvassa keskellä seisoo talonpoikaispäällikkö, aiemmin Suomen vanhan kaartin aliupseerina ja poliisikonstaapelina toiminut Matti Erkki Laurila (1865-1918), Lapuan Sähkö Oy:n isännöitsijä, joka ehdottomalla karismallaan johti vapaussodassa lapualaisia suojeluskuntalaisia. Vasemmalla on hänen vanhin poikansa Matti Laurila (1895-1983), myöhemmin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin piiripäällikkö ja jääkärieversti, yllään upouusi jääkäriformu. Oikealla Ilmari Laurila (1897-1918), tekniikan ylioppilas, joka kaatui komppanianpäällikkönä isä-Matin kanssa samassa taistelussa 16. maaliskuuta 1918 Länkipohjassa.
Lauriloiden sankarikuolema saavutti suorastaan tarunhohtoisen maineen kautta koko maan. Ylipäällikkö Mannerheim lähetti kuolemaa seuraavana päivänä Lapuan kirkossa luettavaksi sähkösanoman:
”Olen syystä liikutettu siitä suuresta surusta, joka on kohdannut Lapuan urhoollisia poikia, kun Lapuan sankarit Laurila ja poika kaatuivat Länkipohjan voitollisessa taistelussa. – – Luutnantti Laurilan, joka tänä lyhyenä aikana oli tullut urhoollisuudesta ylennetyksi vänrikiksi ja luutnantiksi, nimitän Vapauden Ristin kolmannen luokan ritariksi, korkein kunniamerkki, mikä tähän saakka on saatu urhoollisuudesta. Hänen poikansa nimitän Vapauden Ristin neljännen luokan ritariksi. Muistakoon ja kunnioittakoon Lapuan kunta ja koko Suomen maa aina näiden urhojen muistoa.”
Ilmari Kianto kirjoitti hautajaisia varten runon Lapuan Lauriloille, Wapauden ristin ritareille, jonka ensimmäinen säkeistö tekee kunniaa Lapualle:
”Se on Lapua, joka latua näyttää!
Se on Lapua, joka johdattaa!
Se on Lapua, joka kalpaa käyttää!
Ja Suomen joukkoja kannustaa!”
Tunnetuin ylistyslaulu Lapuan Lauriloille on kuitenkin Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämä marssi Vilppulan urhojen muistolle, jota Lapuan päivillä 14. heinäkuuta 1918 pidetyn ensiesityksensä jälkeen on kuultu lukemattomia kertoja isänmaallisissa tilaisuuksissa. Siitä tuli myös Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirien kunniamarssi. Se viimeistään sinetöi Matti Laurila vanhemman muiston, ei ainoastaan lapualaiseksi, vaan laajemmin yhdeksi pohjalaisen vapauden- ja maanpuolustustahdon symboleista. Marssin – tai ehkä paremminkin hymnin – loppuosa kuuluu seuraavasti:
”Laurilan työ sekä Vilppulan vaihe,
lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kaunein luku.
Sankarit vaan, niin käy kuolemaan.”
Jussi Niinistö
Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön puheenjohtaja, dosentti Jussi Niinistö
FILMIT
Ainutlaatuiset filmit vapaussodasta ja Helsingin voitonparaatista.
Uutisfilmi vapaussodasta
Ainutlaatuinen uutisfilmi vapaussodasta sisältää mm. seuraavia kohtauksia: ylipäällikkö Mannerheim esikuntineen, pohjalaisia suojeluskuntalaisia harjoituksissa, ruotsalaisvapaaehtoisia matkalla rintamalle, taistelujen jälkeistä Oulua, tykistöharjoituksia Pietarsaaressa, Vaasassa vangittuja venäläisiä sotilaita, Vöyrin sotakoulu harjoituksissa ja sodan tuhoja Varkaudessa.
Vapaussodan viimeiseksi päiväksi on tavallisesti katsottu 16.5.1918, jolloin voitokas valkoinen armeija marssi ylipäällikkönsä johdolla Helsingin voitonparaatissa.
Voittoparaati 16.5.1918