Markku Palokangas 1948–2025

Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön (VIMS) hallituksen jäsen (2004–2023) ja puheenjohtaja (2011–2023) Markku Palokangas menehtyi 19. elokuuta pitkäkestoisen sairauden uuvuttamana.

Hänen isänsä Markus Vilhelm Palokangas, ent. Palmqvist (1915–2002) oli aktiiviupseeri, joka jatkosodan loppuvaiheessa toimi Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajan tehtävässä ja haavoittui vaikeasti Viipurinlahden taistelussa 4.7.1944 komentopaikallaan menettäen näkökykynsä. Hän avioitui vuonna 1947 Ratsuväkiprikaatin kenttäsairaalassa (20. KsOs.) lääkintälottana 1941–1943 toimineen ja jo sodan oloissa läheiseksi ystäväksi tulleen sairaanhoitaja Eeva, o.s. Kosken kanssa. Perheeseen syntyi sittemmin neljä lasta.

Lapsista vanhimpana Markku Palokangas toimi pienestä pitäen isänsä saattajana ja oppi näin tuntemaan hyvin suuren joukon muita sotainvalideja, heidän elinolosuhteitaan, toiveitaan ja yhteisiä järjestöjään. Veteraanien vierailut perheen kesäpaikassa Markunniemessä jätti erityisen paljon lämpimiä muistoja niin Markkuun kuin muihin lapsiin sekä lastenlapsiin.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Munkkiniemen Yhteiskoulusta 1967 ja suoritettuaan varusmiespalveluksensa Markku aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui valtiotieteen maisteriksi keväällä 1974. Moskovan rauhan jälkeisiin puolustusjärjestelyihin liittyneen pro-gradu-tutkielmansa kautta hänelle tarjottiin valmistuttuaan työpaikkaa tutkijana Sotatieteen Laitoksessa. Puolustusvoimien eri tehtävissä, etenkin sotahistorian alalla toimittuaan hänet nimitettiin Sotamuseon johtajaksi vuonna 2003, mistä virasta hän jäi täysin palvelleena eläkkeelle reservin majurin (1998) sotilasarvossa vuonna 2010.

Aluksi virkaansa liittyen ja myöhemmin vapaaehtoisena Markku Palokangas osallistui myös rajojen taakse kentälle jääneiden suomalaisten kaatuneiden etsintäprojektiin, toimien vuosina 1994–1998 Länsi-Kannaksen etsintäryhmän johtajana. Virassa ollessaan hän on kuulunut jäsenenä useiden nk. aselajimuseoita ylläpitävien säätiöiden ja yhdistysten hallintoelimiin. VIMS:n lisäksi häneen sydäntään lähellä oli perinnetyö Sotainvalidien Veljesliitossa Tuki- ja perinnesäätiön hallituksen jäsenenä 1999–2023, Arkisto- ja perinnetoimikunnan puheenjohtajana 2008–2017 sekä Historiikkitoimikunnan jäsenenä 2012–2015.

Aikaisemman kirjallisen tuotantonsa lisäksi Markku Palokangas kirjoitti, tuotti ja toimitti lukuisia Suomen sotahistoriaan ja sotilasperinteiseen liittyviä julkaisuja myös eläkevuosina.

Allekirjoittanut sai tehdä yhteistyötä Markku Palokankaan kanssa 1990-luvulta saakka aluksi museoalan projekteissa ja sitten VIMS:n puitteissa. Yhteistyö Markun kanssa oli avointa, veljellistä ja sujuvaa. Lukuisat keskustelut, matkat ja projektit jättivät paljon lämpimiä muistoja. Erityisesti niitä voi vaalia itsenäisyyspäivän, tammisunnuntain, vapaussodan päättymispäivän sekä kaatuneitten muistopäivän juhlallisuuksissa.

Markkua jää kaipaamaan läheisten lisäksi suuri joukko ystäviä.

Vesa Määttä