Svinhufvud toimi prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murhanneen Lennart Hohenthalin puolustusasianajajana. Vuonna 1906 hän siirtyi Heinolan tuomiokunnan tuomariksi.
Ensimmäisillä yksikamarisilla valtiopäivillä 1907 hänet valittiin puhemieheksi. Jo tuolloin monet pitivät häntä laittomuuden tunnetuimpana vastustajana. Hänen puheensa eduskunnan avajaisissa johtivat kuitenkin eduskunnan hajoittamiseen. Hänet valittiin uudestaan puhemieheksi 1908- 1912, kaikkiaan yhdeksän kertaa peräjälkeen. 1.2.1913 ennen valtiopäiviä Svinhufvud kirjoitti kirjeen eduskuntaryhmille varoittaen heitä, ettei hän voi ottaa vastaan puhemiehen tointa lausumatta julki mielipidettään valtiollisesta asemasta. Svinhufvudia ei enää valittu puhemieheksi.
Jo vuonna 1908 hän oli muuttanut Luumäelle Kotkaniemeen saatuaan Lappeen kihlakunnan
tuomarin viran. Jäätyään pois puhemiehen virasta, hän vetäytyi tuomariksi. Prokuraattori
Kasanskin pyytäessä lyhennysotetta eräästä Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta
Svinhufvud kieltäytyi, sillä Kasanski oli laittomasti yhdenvertaisuuslain nojalla nimitetty
virkaansa. Kenraalikuvernöörin päätöksellä 13.11.1914 Svinhufvud erotettiin virastaan ja 25.11. hänet
pidätettiin Luumäen käräjätalossa ja vietiin
Viipurin lääninvankilaan, josta hänet karkoitettiin Tomskin kuvernementtiin Siperiaan.
Puolitoista vuotta aikaisemmin, kesäkuussa 1913, oli Svinhufvud pitänyt hyvin jyrkän ja rohkean puheen Terijoen laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla.