|
|
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi
Helsingin kaupungin tervehdys vapaussodan päättymisen 90-vuotismuistojuhlassa
Finlandia-talo 16.5.2008
Eduskunnan herra Puhemies
Kunnioitetut sotiemme veteraanit
Hyvät naiset ja herrat
”On Helsingissä ennenkin nähty paljon kansaa koolla, mutta ei milloinkaan niin paljon kuin eilen, eikä milloinkaan niin riemumielistä, niin sydämellisesti innostunutta, kuin oli pääkaupunkiseudun yleisö eilen.”
Hyvät kuulijat, nuo sanat eivät viittaa tähän täyteen saliin. Nuo sanat ovat lainaus sanomalehti Uudesta Suomesta, artikkelista jossa kuvattiin Vapaussodan voitonparaatin päivän viettoa täällä Helsingissä tasan 90 vuotta sitten 16.5.1918.
Vuonna 1812 Suomen pääkaupungiksi tullut Helsinki oli Vapaussodassa keskeinen paikkakunta. Ensinnäkin punaisten kapina ja vallankaappausyritys lähtivät liikkeelle täältä Helsingistä tammikuun 26. päivän illalla, kun Hakaniemen työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty.
Toiseksi Vapaussota päättyi valtakunnalliseen voitonparaatiin Helsingissä. Paraatin päätteeksi valtiovalta ja puolustusvoimat liitettiin symbolisesti yhteen Senaatintorilla. Järjestys oli jälleen palannut. Kenraali Mannerheim ja senaatin puheenjohtaja Svinhufvud tervehtivät eduskuntaa Maamme-laulun kaikuessa.
Helsingin keskeisen roolin johdosta onkin luonnollista, että pääkaupungissa monet muistomerkit kunnioittavat vuoden 1918 tapahtumien uhreja ja muistoa. Vanhan kirkon puistossa sijaitsee Suomalaisten Vapaussotamuistomerkki.
Yli 90-vuotias itsenäinen Suomi on kokenut sekä voittoja että tappioita. Vapaussotamme, johon samalla liittyi kansalaisten välinen julma ja verinen sisällissota, oli kiistämättä pitkään suorastaan trauma, vamma suomalaisessa sielussa. Kuten akateemikko Päiviö Tommila äsken puheessaan totesi: ”sisällissodat ovat usein verisiä koston mentaliteetin päästyä valloille”. Vuoden 1918 vapaussodassamme kuoli 35 000 suomalaista.
Suomalaisen sielun trauma arpeutui osin yllättävän nopeasti, kun isänmaata uhkasi uusi ulkoinen vaara. Talvisodan ja Jatkosodan melskeissä Neuvostoliittoa vastassa oli jo yhtenäinen Suomen kansa. Siitä huolimatta syvimmällä suomalaisten sielussa olleet haavat lienevät umpeutuneet vasta aivan viime vuosikymmenien aikana.
Vaikka lopullinen toipumisaika on ollut hidas, niin sen kuluessa Suomesta ja suomalaisista on kasvanut entistä vahvempia, suvaitsevaisempia ja tulevaisuuteen uskovia todellisia demokraatteja. Keskinäisen kaunan kantamisen viimeisetkin rippeet voidaan jo haudata, mutta unohtaa emme saa. Historiasta on otettava opiksi.
Vapaussota, kansalaissota, elää monin eri tavoin, kirjoitettuna historiana, perimätietona ja valokuvina, lähes kaikissa suomalaisissa suvuissa. Toisissa perheissä sodasta on puhuttu avoimesti, toisissa siitä on vaiettu.
Henkilökohtaisesti minulle on ollut hyvin tärkeää saada tietää sukuni kohtaloista viime vuosisadan alkupuoliskolla, Suomen itsenäistymisvaiheessa. Isoisäni isä, seminaarinjohtaja Volter Rihtniemi oli perustamassa ja organisoimassa jääkäriliikettä Kainuussa. Isoisäni Elja Rihtniemi toimi sekä jääkäriliikkeessä että Kajaanin Sissi-Rykmentin johdossa. Hänen alaisuudessaan valkoisten puolella taisteli mm. tuleva presidentti Urho Kekkonen. Isoisäni Elja osallistui myös Helsingissä järjestettyyn Vapaussodan voitonparaatiin.
Elja Rihtniemen vaiheet kuvaavat mielestäni tavallaan kansakuntamme eheytymistä. Elja nimittäin oli juuri se Suojeluskuntain Yliesikunnan everstiluutnantti, jonka presidentti P.E. Svinhufvud valtuutti vuonna 1932 järjestämään Mäntsälässä olevien joukkojen kotiinlähdön ja sen yhteydessä esiintyvät kysymykset. Tämä laukaisi äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen kapinan Mäntsälässä. Tapahtuma osoitti, että sekä Puolustusvoimat että Suojeluskunnat asettuivat Vapaussodan jälkeenkin selkeästi laillisuuden ja oikeusvaltion kannalle.
Hyvät naiset ja herrat,
Vapaussodassa vuonna 1918 rakennettiin kivijalka itsenäiselle Suomelle, demokratiallemme ja nykyiselle sivistyksellemme ja hyvinvoinnillemme.
Helsingin kaupungin puolesta minulla on kunnia toivottaa teille kaikille hyvää Suomen Vapaussodan muistojuhlaa.