|
|
Pääesikunnan päällikkö Ari Puheloinen
Puolustusvoimien tervehdys vapaussodan päättymisen 90-vuotismuistojuhlassa
Finlandia-talo 16.5.2008
Eduskunnan herra puhemies,
Kunnioitetut sotiemme veteraanit,
Hyvät naiset ja herrat,
Herr talman,
Ärade veteraner från våra krig,
Mina damer och herrar,
Vuodesta 1918 syntyneet puolustusvoimat ovat osa maamme itsenäisyyskehitystä. Puolustusvoimat on alusta lähtien aina toteuttanut valtiojohdon antamat tehtävät ja täyttänyt yhteiskunnalliset velvoitteensa - vakavimmillaan silloin, kun kansakunta kamppaili olemassaolostaan talvi- ja jatkosodissa. Senaikaisten kokemusten pohjalta voimme sanoa, että puolustusvoimien tehtävissä onnistuminen perustuu ennen kaikkea kansan yhtenäisyyteen sekä tahtoon säilyttää suurilla uhrauksilla saavutettu itsenäisyys.
Försvarsmakten som uppstod år 1918 är en del av vårt lands väg till självständighet och dess upprätthållandet. Försvarsmakten har från första början alltid fullgjort de uppgifter som statsledningen gett och uppfyllt sina samhälleliga förpliktelser - i sin mest allvarstyngda form då nationen kämpade för sin existens i vinter- och fortsättningskriget. Utgående från den tidens erfarenheter kan vi säga att förutsättningarna för att försvarsmakten ska kunna lyckas i sina uppgifter framför allt grundar sig på folkets enighet och på viljan att bevara den självständighet som vi har uppnått genom stora uppoffringar.
Kun eduskunta 17. heinäkuuta 1919 hyväksyi Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon, saatiin perusta myös maanpuolustukselle, sillä laissa velvoitettiin jokainen Suomen kansalainen olemaan osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamassa. Vuonna 1922 vakinaistettiin asevelvollisuuslaki vuonna 1919 annetun väliaikaisen asevelvollisuuslain pohjalta. Sitä puolestaan oli edeltänyt autonomian ajan asevelvollisuuslakiin perustunut julistus, joka annettiin 12. helmikuuta 1918 ja jolla määrättiin kaikki 21-40 -vuotiaat asekuntoiset miehet ilmoittautumaan kutsuntoihin. Näiden kutsuntojen perustella muodostettiin vuonna 1918 itsenäisen Suomen ensimmäiset vakinaiset joukko-osastot. Niiden päällystönä ja kouluttajina oli pääasiassa Saksasta tulleita jääkäreitä.
Nuoren itsenäisen valtion puolustusvoimien rakentaminen ei suinkaan ollut helppo tehtävä levottomissa oloissa. Jo kesään 1918 tultaessa oli tarvittu pikaisia ratkaisuja puolustusvoimien rauhanaikaista järjestelyä varten. Saksalaisilta asiantuntijoilta pyydetyssä suunnitelmassa oli kaaderityyppinen rauhan ajan armeija, joka pystyisi toimimaan myös ilman laajaa liikekannallepanoa - suurvallan näkemys, johon lienevät vaikuttaneet myös ajatukset suomalaisten mahdollisesta käytöstä apuna hyökkäykseen Muurmannin radalle.
Saksalaissuuntauksen päätyttyä keskustelu armeijan järjestelyistä jatkui vilkkaana. Esillä oli yleisen asevelvollisuuden sijasta muun muassa miliisijärjestelmä yhtenä vaihtoehtona. Mainittakoon, että vuoden -22 asevelvollisuuslakiin sisältyi uutuutena kolme kuukautta muita pidempi palvelusaika upseeriksi, aliupseeriksi ja erikoistehtäviin koulutettaville, kun ns. ”vanhan väen” aikaan kouluja käyneillä oli ollut venäläiseen tapaan lyhyempi palvelusaika tai heidät oli vapautettu kokonaan asepalveluksesta. Tällä uudistuksella on uskoakseni ollut myös myönteiset yhteiskunnalliset vaikutuksensa.
Sotaväki joutui alun pitäen myös jonkinlaiseen kansansivistystehtävään, sillä monien asevelvollisten ollessa lähtöisin heikoista oloista saattoi sotilaskoulutuksen ensimmäisiä vaiheita olla lukemaan opettaminen. 1920-lukua käsittelevistä historiankirjoista voimme löytää mainintoja siitä, että asevelvollisuuden suorituksella oli myös sosiaalinen ulottuvuutensa, kun eri yhteiskuntakerroksista ja maan eri osista tulleet miehet joutuivat armeijassa totuttelemaan toisiinsa. Olivathan kansakoulu ja sotaväki tuolloin ainoat yhteiset opinahjot, ja niistäkin vain puolustusvoimien koulutus tutustutti maalaisia ja kaupunkilaisia tehokkaasti toisiinsa. Koko kansan armeijan luonnetta vahvisti myös se, että kaikki aloittivat palveluksensa alkuvaiheessa yhdessä alokkaina. Kaikilla oli samat mahdollisuudet johtajatehtäviin - omista kyvyistä riippuen. Suomen kansan yhtenäisyys talvisotaan jouduttaessa oli laajan yhteiskunnallisen kehityksen tulos, ja siinä puolustusvoimillakin oli oma osuutensa.
Jääkärien ja suojeluskuntien merkitys itsenäisyytemme alkuvaiheen turvaajina oli aivan ratkaiseva. Perusteellisen ja monipuolisen sotilaskoulutuksen saaneilla jääkäreillä oli sotakokemuksiin perustuvat uudenaikaisimmat sotilastaidot. Kun pääjoukko sijoittui muodosteilla olevien asevelvollisjoukkojen päällystöksi ja alipäällystöksi, tuli jääkäreistä nuoren armeijan ensimmäinen johtaja- ja kouluttajajoukko, jonka vaikutus puolustusvoimissa jatkui vuosikymmeniä.
Suojeluskuntarykmenteistä, asevelvollisista jääkärirykmenteistä ja värvätyistä krenatöörirykmenteistä muodostui kenttäarmeijan vahva runko. Suojeluskunnat vakiintuivat sittemmin maan puolustuksen kiinteäksi osaksi, ja kun vakinainen armeija oli varsin heikko, saatiin reserviä suojeluskunnista, vaikka niihin kuuluminen olikin vapaaehtoista. Talvisodassa suojeluskuntataustaiset reserviläiset muodostivat joukkojen tukirangan hyvähenkisinä, hyvin varustettuina ja koulutettuina.
On vielä mainittava yksi instituutio, jonka syntyajankohta
kävi yksiin niin itsenäisen Suomen kuin puolustusvoimienkin synnyn kanssa ja
jonka asema edelleen on vahva, nimittäin sotilaskotitoiminta. Sotilaskotiaate
periytyi Suomeen Saksasta jääkärien mukana. Vuonna 1920 julkaistussa kirjasessa
Suomen armeija sanoin ja kuvin mainitaan tästä seuraavaa:
”Juuri silloin, kun Suomen armeija heti vapaussodan jälkeen eli vaikeita
koettelemusten aikoja, kun ravinto oli niukkaa, puku repaleinen ja kasarmiolot
puutteelliset, juuri silloin heräsi naisten, äitien ja sisarien mielessä halu
saada kukin puolestaan yhteisvoimin auttaa, tarjota kodin, kirjojen,
sanomalehtien ja ystävällisen kohtelun kautta viihdytystä siellä missä
viihdytystä tarvittiin… Tällaisissa olosuhteissa avautuivat asevelvollisille
sotilaskotien lämpimät suojat.”
Ja edelleen:
”Kuinka arvaamattoman paljon siviiliväestö ja ennen kaikkea naiset, voivat
sotilaitten hyväksi tehdä, se oli jo vapaussodan aikana nähty.”
Ärade åhörare,
Försvarsmakten har under sina nio årtionden anpassat sig till utvecklingsgången i samhället och i befolkningen. Många saker och ting har förändrats. Många saker har bevarat sin aktualitet. En av de sistnämnda är finländarnas starka vilja att försvara det som man upplever som rättvist och värdefullt för en själv eller för sina närmaste.
Arvoisat kuulijat,
Puolustusvoimat on yhdeksän vuosikymmenensä aikana mukautunut yhteiskunnassa ja väestössä tapahtuneisiin kehityskulkuihin. Monet asiat ovat muuttuneet. Monet ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa. Eräs viimemainituista on suomalaisten vahva tahto puolustaa sitä, mikä koetaan oikeudenmukaiseksi ja itselle tai läheisille arvokkaaksi.